Nyt on luvassa megapostaus! Vietimme Shanghaissa nimittäin kokonaiset 11 päivää, joiden aikana ehdimme nähdä yhtä sun toista. 

Shanghaihin saavuimme junalla iltapäivällä ja suuntasimme heti metrolla kaupungin keskipisteeseen, East Nanjing Roadille, jolla myös hotellimme sijaitsi. Wulingyuanin rupuhotellin jälkeen tämä kahden tähden Chunshengjiang Hotel tuntui ihan palatsilta. Huoneemme oli pieni, mutta sieltä löytyi kaikki tarpeellinen. Hotellin sijainti oli myös aivan mahtava; aivan Shanghain ydinkeskustassa, joten Kiinan mittapuulla kalliilla 30 €/yö tunsimme saavamme hyvää vastinetta rahoillemme. 

Nukuttuamme pienet päiväunet unettomasta junamatkasta uupuneina, lähdimme tutustumaan kaupungin vilinään. Ensimmäiseksi tehtäväksemme otimme löytää syötävää ja päädyimme monen mutkan kautta erään kauppakeskuksen Korean BBQ-ravintolaan, jossa sai All you can eat -periaatteella syödä suht kalliiseen Y220/hlö (n. 30 euron) hintaan niin paljon kuin napaan jaksoi vetää. Mikä parasta, myös rajaton määrä juomia (alkoholijuomat mukaan lukien) kuuluivat tähän all inclusive -hintaan. Välillä on ihan hyvä vetää ruokaöveritkin, ja kieltämättä nuudelikeitot rupesivat tässä vaiheessa jo tulemaan korvista ulos.

Masut täynnä oli hyvä lähteä Bundille käppäilemään ja laskettelemaan ruokavauvoja. Näkymä Huangpu-joen yli Pudongiin on tietty ihan omaa laatuaan, ja sitä ihaillessa kului tovi. Rannalla oli ihanan viileää. Vaikka ihmisiä oli paljon, oli leveällä promenadilla tarpeeksi tilaa kaikille. Sopu sijaa antaa.

Seuraavana päivänä lähdin tutustumaan Shanghaihin päivänvalossa. Aloitin kierrokseni Bundilta ja päädyin Old Towniin, josta löysin katumarketteja ja upeita rakennuksia. Old Towniin päädyin ihan sattumalta, en ollut edes tiennyt sen olemassaolosta. Tosiasiassa se on yksi Shanghain suosituimmista turistikohteista. Historiallisen ulkokuoren alla se oli kuitenkin hyvin kaupallinen, ja Starbucksien ja Mäkkärien logojen näkeminen vanhojen rakennusten kyljissä kieltämättä latisti hieman tunnelmaa.

Old Townin ihmisvilinän jälkeen päädyin istuskelemaan Gucheng Parkiin. Siellä oli paljon rullaluistelevia lapsia, joista osa hämmästytti taidoillaan. En tiennyt, että rullaluistimillakin voi juosta portaita ylös ja alas...

Koiraparka sekosi, kun se näki kiven päällä kissan.

Nopeasti Shanghaihin saapumisen jälkeen saimme selville, että kaupunkia kohti oli lähestymässä supertaifuuni Chan-Hom. Olimme asiasta onnellisen tietämättömiä, kunnes ystäväni lähetti Suomesta Iltasanomien artikkelin, jossa taifuunista varoitettiin. Ulkoministeriöltäkin tuli varoittelevia tekstiviestejä. Ajattelimme kuitenkin, että ei meillä hengenhätää ole, jos taifuuni ei ole edes ylittänyt uutiskynnystä Kiinan televisiossa... Toki propagandamediaan nyt ei ole aina täysi luottaminen... Loppujen lopuksi taifuuni oli melko floppi... Vettä vain tuli kuin esterin persiistä, joten päädyimme viettämään lähes kokonaisen päivän hotellihuoneessamme. Toisaalta pakkolepokin teki vaihteeksi hyvää!

Sadepäivän ratoksi oli hyvin aikaa käydä tutustumassa Shanghai Museumiin, johon on ilmainen sisäänpääsy. Muutama muukin oli tullut museoon sadetta pakoon, joten jouduimme hetken aikaa jonottamaan ulkona sateessa, mutta onneksi oli sateenvarjot mukana! Sisällä odotti ihana ilmastointi ja monta kerrosta kiinnostavaa historiaa ja taideteoksia. Tässä yksi esimerkki maalaustaiteesta. Mielestäni elukoiden ilmeet olivat ikuistamisen arvoisia.

Lonely Planet oli suositellut lounaspaikaksi läheistä Yang's Dumpling -raflaa. Se löytyi melko helposti, vain kivenheiton päästä People's Square -metroasemalta. Ravintolan menu oli hyvin yksinkertainen, mutta dumplingsit olivat tosiaan valehtelematta parhaita koskaan maistamiani! Kadulta pystyi myös seuraamaan ruoanvalmistusta lasiseinän läpi. Täällä kävimme myöhemmin vielä toistekin syömässä. Paras hinta-laatusuhde ikinä; ateria maksoi muistaakseni n. Y12 = 1,5€!

Illalla sateen jatkuessa ja ukkosen jyristessä ei voinut tehdä muuta kuin lähteä elokuviin. Menimme Shanghai No. 1 Department Storen ylimpään kerrokseen ja ostimme liput seuraavaan alkavaan näytökseen, joka sattui olemaan Hongkongilais-thaimaalainen kungfu-elokuva ilman tekstityksiä. Ihan hieno pläjäys, vaikka kaikkea ei ihan tajunnut kun ei kantoninkiina ja thai oikein taivu. Pettymykseksemme kaikki leffateatterin popcornit oli makeita. Mikä vääryys! Makeat popcornit maistuvat ihan hirveille! Elokuvissa käynti oli yllättävän kallista, mutta kyllä se hotellihuoneessa istumisen voitti... Ulos ei voinut edes ajatella menevänsä, sillä kadut tulvivat ja vettä satoi niin paljon, että jo parin metrin matkalla kastui litimäräksi.

Rankkasateiden loputtua ja myrskyn hälvennettyä maailma palasi raiteilleen kaupungissa. Aurinkokin rupesi paistamaan! Yksi Shanghain suunnitelmistamme oli teettää puvut. Tätä varten suuntasimme Pudongin puolelle, lähelle Shanghai Science and Technology Museumia, josta löytyi ostoshelvetti A.P. Plaza. Tuo Science Museumkin muuten kuulosti mielenkiintoiselta, mutta jätimme sen väliin luettuani netin arvosteluista sen olevan enemmän nuorille, kuin aikuisille suunnattu. Ehkä sitten joku toinen kerta, paremmalla ajalla...

A.P. Plaza sijaitsee Shanghai Science -metroaseman yhteydessä maan alla. Se on iso, ja jos olet ikinä käynyt yhdelläkään feikkimarkkinoilla, tiedät mistä on kyse. Tällä kertaa keskityimme ompelimoihin ja lähdimme vertailemaan malleja ja kankaita. Lopulta löysimme molemmille mieluiset asut ja teimme tilaukset. Miehen puvulle housuineen tuli hintaa noin 50 € ja kiinalaistyyliselle silkkimekolle vähän alle 100 €. Kiertelimme monissa paikoissa ja vertailimme hintoja. Tinkiä kannattaa aina, ja kaupasta täytyy poistua ainakin kerran ennen ostopäätöksen tekoa, jotta tietää saavansa todella "viimeisen hinnan". Asut valmistuivat alle viikossa. Puvun saamisen kanssa oli hieman ongelmia koska sen toimitus aina viivästyi. Liike toimitti sen lopulta maksutta hotellillemme. Molemmat asut olivat istuvia ja olimme tyytyväisiä hankintoihimme.

A.P. Plazan jälkeen lähdimme Century Avenuea pitkin kohti Luijiazuita eli Pudongin rantaa. Etäisyyttä oli viitisen kilometriä. Matkalla löysimme hyvän ruokapaikan, josta sai ihan mahtavia burgereita. Olipa kiva syödä välillä aitoa länkkäriruokaa!

Matka jatkui täysin vatsoin, ja pian alkoi ympärillämme olemaan enemmän ja enemmän korkeita pilvenpiirtäjiä. Pudongissa kivaa oli se, että kaikki kadut olivat todella avaria ja leveitä, ja ihmisiä oli paljon vähemmän kuin vastarannalla.

Olisimme halunneet käydä korkeimman pilvenpiirtäjän yläkerrassa vakoilemassa maisemia, mutta totta kai nokkelat kiinalaiset olivat osanneet tehdä siitäkin bisnestä. Ei huvittanut maksaa hissimatkasta, joten jatkoimme matkaa. Lähellä oli ökyrikkaiden Louis Vuitton -kauppakeskus, johon töräytimme sisään sandaaleissa ja shortseissa, kamerat kaulassa ja olkihatut päässä. Ei meitä kuitenkaan sieltä ulos heitetty, ja hetken aikaa nautimme ilmaisesta ilmastoinnista katsellen 2000 € kukkaroita.

Vihdoin pääsimme perille Luijiazuihin ja kieltämättä se oli kyllä vaikuttava paikka. Täällä tunsi olonsa melko pieneksi! Ja ihmisiäkin rupesi taas olemaan ihan kiitettävästi...

Illan hämärtyessä lähdimme rantaan päin. Tavoitteenamme oli päästä The Bund Sightseeing Tunnel:ia pitkin takaisin Bundille, muttemme ikinä löytäneet sitä ja jouduimme kävelemään koko matkan takaisin Luijiazuin metroasemalle... No, tulipahan nähtyä Bundinkin silhuetti. 

Vaatteiden pesu oli muuten hauska operaatio. Hotellillamme ei tarjolla kuin ökykallis pesulapalvelu, josta maksetaan per vaatekappale. Jouduimme jo käytännöstä tietämättöminä tähän absurdiin tilanteeseen kerran aikaisemmin Guangzhoussa. Ajattelimme, että Kiinassa nyt ei ainakaan vaatteiden pesu maksa yhtään mitään, joten lähetimme vaatteemme pesetettäväksi hotellin Laundry Serviceen. Löysimme itsemme kuitenkin pian hotellin siivouskomerosta englannintaidottoman vastaanottovirkailijan kanssa, joka pisti meidät laskemaan jokaisen vaatekappaleen sukkia ja alusvaatteita myöten, jotta hän sai kappalehinnan laskettua. Nainen hihitti lajitellessamme pikkuhousujamme, ja kieltämättä itselläkin oli vähän naurussa pitelemistä... Tästä huvista saimme vielä lopulta maksaa itsemme kipeiksi, yhteensä noin 30 €. Sillä hinnalla voisi jo ostaa uuden vaatekerraston!

Tällä kertaa olimme siis himpun verran viisaampia ja netin suositusten mukaisesti tilasimme vatteidemme pesetyksen netistä. Homma oli tosi simppeli: Tilaa kuljetus netistä, vie vaatteet hotellin respaan rahan kanssa, odota että saat puhtaat vaatteet ja vaihtorahat. Simple as that! Kaiken lisäksi vaatteet oli vielä kauniisti viikattu silkkipaperiin, ja niiden ympärille oli sidottu rusettikin! Edes taifuunin takia palvelu ei myöhästynyt, ja saimme puhtaat vaatteet muistaakseni jo seuraavaksi päiväksi. Palvelu oli lisäksi huomattavasti halvempi verrattuna hotellin vastaavaan systeemiin.



Seuraavana päivänä kaupunkikierros jatkui. Aloitimme vierailulla muutamassa kirjakaupassa, koska etsin kiinan kielen oppikirjoja. Yhden kaupan yhteydessä oli Starbucks, jossa sai lueskella myytäviä kirjoja samalla kun nautti sumppiaan. Kiva konsepti! Vähän niin kuin meillä akateemisessa, mutta tänne tultiin oikeasti lukemaan. Kiinalaiset muuten menevät usein muutenkin kirjakauppoihin viettämään aikaa; heitä löytyy istuskelemassa lukemassa kirjoja, nukkumassa lattialla, kuuntelemassa musiikkia jne... Monet kai pakenevat kuumuutta tai sadetta ja nauttivat ilmaisesta ilmastoinnista. http://www.sleepingchinese.com -sivustolta varmaan löytyy tästäkin hyviä esimerkkejä!

Hieno patsas kirjakaupan lähellä.

Matkamme jatkui seuraavaan kohteeseen, jonka olimme löytäneet Shanghai-matkaopaskirjastamme: Museum of Public Security. (Tripadvisorissa on muuten jostain syystä väärä osoite, oikea on 518 Ruijin Nan Lu!) Emme tienneet yhtään, mitä odottaa tältä, mutta kirjan mukaan se vaikutti kuitenkin mielenkiintoiselta ja sisäänpääsykin oli ilmainen, joten miksei. Matkaa sinne täytyi tehdä jonkun verran, ja metroasemaltakin joutui tovin kävelemään. Paikan löytäminen ei kuitenkaan ollut kovin vaikeaa, kun apuna oli kännykän navi. Museo oli monikerroksinen, ja jokaisessa oli eri teema. Oli eri poliisiosastoja, liikenteenvalvontaa, murhakeissejä, paloasemaa, aseita, muuta rikollisuutta kuten huumeiden salakuljetusta... Esillä oli paljon huikean mielenkiintoisia esineitä. Osa huoneista oli tehty näyttämään 1900-luvun alun Shanghain kaduilta. Vaikuttavaa!

Murha-osastolla esiteltiin murrettuja kalloja, esim. yhteen oli isketty sakset. Seinillä oli myös paljon kuvia oikeilta rikospaikoilta verisine ruumiineen.

Täältä jatkoimme tallustelua kohti French Concessionia, jonka läpi kävelimme melko nopeasti. Vaikka arkkitehtuuri oli hienoa, olivat baarien hinnat ihan pilvissä, ja kaikessa piheydessämme jäimme kuivin suin, vaikka pitkä huurteinen olisi maistunutkin. Niinpä jatkoimme matkaa, ja jo hämärän tultua päädyimme kivannäköiseen dumpling-ravintolaan lähellä Old Townia.

Matkalla nähty hauska ravintola(?).

Matkalla "kotiin" kävimme katsastamassa Old Townin iltavalaistuksessa, ja jos mahdollista, se oli nyt ehkä jopa hienompi kuin päivällä!














Pari iltakuvaa vielä Bundilta:





Päiväreissulle Suzhouhun lähdimme junalla Shanghaista. Jouduimme taas tunnin jonottamaan lipputiskille, vaikka itse junamatkakaan ei kestänyt niin kauaa... Suzhoun reissu oli kyllä oikea surkeiden sattumusten sarja ja oiva osoitus siitä, miten käy, jos ei ole etukäteen huolella suunnitellut. En oikein tiennyt etukäteen mitään Suzhousta. Ajattelin vaan, että "Idän Venetsiassa" riittää kyllä nähtävää, kun pääsemme paikan päälle. Ostimme juna-asemalta joltain mummelilta hyvin epäloogisen kartan ja sen avulla lähdimme summamutikassa suunnistamaan. Kiersimme kaupunkia ristiin rastiin löytämättä mitään fiksua. Kun sitten lopulta tajusimme puutarhojen olevan koko Suzhoun idea, riensimme Lion Grove Gardenin porteille vain todetaksemme, että puisto sulkeutuu noin viiden minuutin kuluttua. Vaivuin totaalimasennukseen ja soimasin itseäni huonosta suunnittelusta. Olimme tuhlanneet koko päivän vain haahuiluun, eikä se osa missä olimme haahuilleet, ollut edes mistään kotoisin. Suzhoun reissu oli siis melko turha, mutta jäipähän jotain nähtävää seuraavallekin kerralle...

Matkalla juna-asemalta keskustaan oli paljon Pagodia.

Eksyimme jollekin eläinmarkkinoille, joka oli maailman surullisin paikka...

Sirkkoja kaupan. Näillä harrastetaan sirkkatappeluja, joka on uhkapeli.

Melkein ku mun nimi hihihihii...

Pikku-puutarha joen varrella: pientä lievitystä ketutukselle.

Hakiessani tilaamani mekkoa seuraavana päivänä ihanasta A.P. Plazasta, kävin samalla tutustumassa läheiseen Century Parkiin, joka olikin tosi upea ilmestys. Oikea keidas kaupungin keskellä! Täällä olisi voinut viettää vaikka koko päivän, ja jotkut olivatkin tulleet puistoon oikein telttojen kanssa.













Suzhoun puistot jäätyä näkemättä, haimme lohtua Old Townin kupeessa olevasta Yuyuan Gardenista. Sekin oli ihan uskomaton. Vaatimattomien ulkomuurien perusteella ei osannut yhtään aavistaa, mitä muurit pitävät sisällään!

Yksityiskohdat oli mielettömiä!

Vikana päivänä lähdimme ekspeditiolle Shanghai Wild Animal Parkiin, joka kartalla ei näyttävän kauhean kaukaiselta, mutta jonne oikeasti täytyi tehdä matkaa metrolla ja bussilla toista tuntia. Eksyimme muutenkin tuurilla oikeaan bussiin, koska eläintarhaan ei mene omaa bussia, vaan täytyy metron päätepysäkiltä ottaa paikallisbussi, jossa ei tietenkään vahingossakaan lue mitään eläintarhaan liittyvää. Tai siis... Toki varmasti kiinaksi lukee...

Pääsimme lopulta tarhalle ja lipun osto oli huvittava tapahtuma. Näytimme tavalliseen tapaan opiskelija-alennuksen saadaksemme minä oikeaa opiskelijakorttiani ja matkakumppanini (joka siis ei ole opiskelija) suomalaista henkilökorttiaan. Kassatäti sitten tivasi minultakin samanlaista korttia, koska hänestä minun opiskelijakorttini ei ollut validi ja tämä henkilökortti oli. Noh... Saimme kuitenkin molemmat alennuksen kun vähän rautalangasta väänsin. Täällä oltiin ihmeen tarkkoja paperien suhteen, koska vielä portillakin lipuntarkastuksen yhteydessä pyydettiin näyttämään opiskelijakortti. Vänkäys kuitenkin kannatti, koska opiskelijalippu oli puolet normaalilipun hinnasta.

Puisto oli ihan ok. Osa eläinten tarhoista oli hienoja, osa vähän vähemmän... Eläimet vaikuttivat melko apaattisilta, liekö helteelläkin osuutta asiaan. Erilaisilla arenoilla oli paljon eläin-show'ta, jotka vasta olivatkin surullisia. Melkein toivoin, että tiikerit olisivat syöneet ne kouluttajansa. Se sentään olisi ollut katselemisen arvoista... Puiston hienoin osa oli safariosuus, johon pääsi tutustumaan ilmaisilla yleisöbusseilla, joka kiersivät eläinten elinalueiden läpi. Toki halutessaan oli mahdollisuus myös vuokrata jeeppejä ja ajella "safarilla" omatoimisesti.

Tiikerishow'n surullinen areena.

Tämän eläimen englanninkielisessä infotaulussa luki: "Its long face with folds and red nose looks terrible".

Tikrut safarilla.

Jos et muuten ole koskaan nähnyt kun strutsilla ratsastetaan, niin tässä tulee:


Vikan illan kunniaksi teimme comebackin lempiravintolaamme Korealaiseen. Vedin päälleni uuden mekkoni, vaikka vähän hävetti kävellä kaupungilla se päällä flipflopit jalassa, siistien avokkaiden puuttuessa matkarepertuaaristani...

Jonotusta raflan edessä.

Rakastuin Shanghaihin kertakaikkisesti, ja vaikka ehdimme nähdä paljon, jäi vielä paljon näkemättä... Bundin upeissa historiallisissa rakennuksista ja Peace-hotellissa olisi ehdottomasti pitänyt vierailla ihailemassa interiöörejä. Maailman nopeimmalla magneettijunalla olisi ollut kiva ajella lentokentälle ja takaisin. Oriental Pearl Toweriin olisi voinut kiivetä katselemaan Shanghaita korkeuksista... Paljon jäi vielä ensi kertaan, mutta onneksi Shanghaihin pääsee aina uudestaan! Tällä kertaa jatkoimme matkaa Hangzhouhun.