Meinasimme missata junan Xiamenista Shenzheniin jätettyämme lähtemisen vähän turhan viimetippaan. Unohdimme, että juna-asemalle kulkevalla "jokeribussilla" kestää niin kauan päästä perille. Tällä kertaa bussi oli sitä paitsi ääriään myöten täynnä, ja jouduimme seisomaan painavat rinkat selässä suurimman osan matkasta. Istumapaikkojakaan ei ollut enää jäljellä junassa, joten jouduimme seisomaan koko matkan ajan, mutta se oli ihan fine. Lattiallakin pystyi hyvin istumaan. 

Rajan yli kävelimme Luohussa ja otimme Hongkongin puolella metron keskustaan. Rajanylitys oli ihan helppo nakki, emmekä joutuneet jonottamaan. Jännin ilmiö ikinä oli se hiljaisuus, joka vallitsi metroasemalla jätettyämme Manner-Kiinan taaksemme. En tule ikinä unohtamaan sitä! Olo oli kuin konsertin jälkeen; korvat soivat, vaikka oli ihan hiljaista. Täällä tajusi ensimmäistä kertaa, miten suuri ero Kiinan ja Hongkongin välillä vallitsee. 

Tällä kertaa majoituimme luksushotellissa, sillä olimme halunneet hemmotella itseämme pitkän reissun päätteeksi. Hotellimme sijaitsi Hong Kong Islandilla, lähellä Centralia. Se oli Best Western -ketjun Harbour View -hotelli. Hotellin julkisivu ja sisustus oli kultainen, ja se tuntui aivan taivaalta. Hotellin katolla oli uima-allas, josta oli henkeäsalpaava näköala. Majoituksen hintaan kuului myös aamiainen, joten elimme todella herroiksi!

Ekana päivänä menimme heti aamusta lokoilemaan kattoterassillemme. Oli ihanaa päästä uimaan vilpoiseen veteen ja maata aurinkotuoleissa kaikessa rauhassa ihaillen maisemia.  

Lokoilun jälkeen lähdimme tutustumaan Centraliin, joka oli meiltä viimeksi jäänyt täysin huomioimatta. Matkustimme ikonisilla Hongkongin ratikoilla, joita kulki ihan hotellimme vierestä. Ratikka on hidas, mutta halpa ja tyylikäs tapa matkustaa. Paitsi tietenkin ruuhka-aikaan, milloin matalakattoiset ratikat voivat aiheuttaa ahtaanpaikankammoa.

Illalla seilasimme vastarannalle, tuttuun ja turvalliseen Kowlooniimme. Kävimme Temple Streetin night marketilla ja katsoimme kertaalleen rannalta Victoria Harbourin Light Showta. Tällä kertaa Light Shown jälkeen heijastettiin toinen valoshow Cultural Centren seinään, jossa oli animaatio Hongkongista, joka sekin oli hieno. 

Seuraavana päivänä lähdimme etsimään Chi Lin -nunnaluostaria, josta olin kuullut ystävältäni. Luostari on Kowloonin puolella. Päivä oli sateinen, muttei taaskaan haitannut hakea sateensuojaa temppelin suojista. Matkalla kävelimme hotellimme lähellä olevan kiinalaisen lääketieteen korttelin läpi, jossa siis oli vieri vieressä kiinalaisen lääketieteeen raaka-aineita kaupan. Näimme kuivattuja liskoja ja käärmeitä, matoja, kasveja, sieniä, juuria... Vaikka mitä!

Illalla otimme hotellilta taksin ja ajelimme Victoria Peak Tramin lähtöpaikalle. Tarkoituksena oli mennä Peakille hämärän aikaan, jolloin ehtisimme nähdä sataman päivä- ja iltavalaistuksessa. Emme kuitenkaan olleet varautuneet pitkiin jonoihin, jotka meitä odottivat raitiovaunupysäkillä. Halpaa huviahan ylös hilautuminen ei ole, mutta ostimme saman tien Sky Pass:it, eli pääsyliput ylös Peakin korkeimmalla kohdalla olevalle näkötasanteelle. Raitiovaunu oli itsessään hauska kokemus, koska se kulkee melkein pystysuoraan ylöspäin. Se on myös historiallisesti kiinnostava, koska se juontaa juurensa 1800-luvulle. Myöhemmin ajateltuna fiksumpaa olisi ollut hypätä kyytiin joltain toiselta pysäkiltä, koska raitiovaunu pysähtyi pariin otteeseen matkalla ylös. Näin olisi voinut välttää pahimmat ruuhkat.

Ylhäälle päästessämme oli ulkona jo pimeää, mutta sehän ei näköalaa pilannut. Victoria Peakin näköalan näkemisestä olin jo pitkään haaveillut, eikä se ollut pettymys! Harmiksemme terassi oli ihan pullollaan ihmisiä mikä vaikeutti kuvien ottamista, mutta tämä nyt on Kiinassa ihan normaalia, eikä muuta voi olettaakaan. 

Maisemien ihailun jälkeen lähdimme syömään ja Peak Terracen alakerrasta löysimme symppiksen näköisen Bubba Gump Co -ravintola, joka oli siis tietysti Forrest Gump -elokuvan henkinen. Ravintola oli hauska, näkymä upea ja ruoka hyvää, joten ei moittimista. Meni vähän juoksuksi, että ehdimme viimeiseen ratikkaan alas, mutta ehdimme kuitenkin.

Viimeisenä matkapäivänä seilasimme vielä Kowloonin puolelle Shanghaissa teettämämme puvut päällä ja täräytimme Peninsula-hotelliin iltapäiväteelle. Olimme selvästi oman mukavuusalueemme ulkopuolella, mutta käynti oli kokemuksen arvoinen! 

Hotellin terassilla ehdimme vielä ennen lähtöä pulahtamaan altaaseen ja lepuuttamaan silmiämme kauniissa maisemissa viimeistä kertaa. Auringonlaskun seuraaminen tuntui täydelliseltä päätökseltä ihanalle matkalle. Haikeissa tunnelmissa lähdimme kohti Chek Lap Kok:in lentokenttää.

Tämä oli kesän 2015 reissuarkiston viimeinen osa.