Xiamen odotti meitä usean tunnin junamatkan päässä Hangzhousta. Vielä juna-asemalta piti matkaa tehdä lähemmäs tunti bussilla, joka oli melko mielenkiintoinen operaatio. Xiamenin "terminaalibussi" juna-asemalta keskustaan oli kuin jokerilinja, joka kulki omia korotettuja kulkuväyliään pitkin kaupungissa. Ennen pysäkille pääsyä piti kävellä turvatarkastuksen läpi. Bussilla ajaessa tuli melko futuristinen tunne, kun ajoimme "kaupungin yllä". 

Xiamenille olimme asettaneet korkeat odotukset jo ennen Kiinaan lähtöä. Tiesimme, että luvassa olisi rantakohde jota olimme odottaneet innoissamme. Pari viikkoa aikaisemmin olimme saaneet kuitenkin ilmoituksen booking.com:sta, että varaamamme majoituspaikka ei pystyisikään majoittamaan meitä Xiamenissa uuden säädöksen takia, jonka mukaan ulkomaalaiset eivät saaneet majoittua alle neljän tähden hotelleissa. Emme oikein tienneet miten tähän pitäisi suhtautua: oliko kyseessä oikeasti joku uusi "laki", vai halusiko hostellimme vain tekosyyn nojalla heivata meidät pois riveistään... Saimme kuitenkin bumerangina saman viestin jokaiselta hostellilta, jonka yritimme varata booking.com:sta. Siirryimme sitten toiselle palveluntarjoajalle, ja varasimme hotellihuoneen hotels.com:n kautta. Mitään ei kuulunut perästä, joten ajattelin asian olevan kunnossa. Hangzhoussa heräsi kuitenkin pieni epäilys, ja pyysin Hangzhoun hostellin henkilökuntaa soittamaan puolestani Xiamenin hotelliin ja kysymään onko varauksemme kunnossa. No, yllättäen Xiamenissa ei oltu edes kuultu varauksestamme, ja ainut vapaa huone hotellissa oli yhden hengen huone. Tästä suivaantuneena tein pahan mokan ja soitin hotels.com:n asiakaspalveluun (suomalaisesta liittymästä), mihin ensinnäkin joutui jonottamaan varmaan puoli tuntia ja toisekseen kun minua vihdoin palveltiin, ei asia edistynyt suuntaan eikä toiseen. Asiakaspalvelijakin soitti tähän kyseiseen hotelliin (samalla kun pisti minut odottelemaan linjoilla... markka nauroi...), muttei kuulemma saanut selvää hotellivirkailijan englannista, joten asia ei edistynyt mihinkään. He eivät yrittäneet edes hyvittää tilannetta meille. Myöhemmin kotona odotti mukava 70 € puhelinlasku. Kiitti hotels.com! Olimme siis tässä vaiheessa hetken ajan epätoivon vallassa, sillä paloimme halusta päästä Xiameniin, mutta meillä ei ollut majapaikkaa. Neljän tähden hotelliin meillä ei todellakaan ollut varaa. Lopulta turvauduin airbnb.com:iin, jonka kautta sain meille varattua majapaikan. Se ei kylläkään ollut helppoa, sillä suurin osa Kiinan airbnb:n kohteista on esitelty kokonaan kiinaksi, ja majoittajat eivät puhu englantia. 

Meidän majatalo oli pikkuruisessa kylässä saaren etelärannalla, lähellä Xiamenin yliopiston asuntoloita. Sinne pääsi paikallisbussilla. Onneksi meidän kuului ajaa päätepysäkille asti, joten paikasta ei voinut erehtyä. Oikea osoite löytyi melko helposti, koska majapaikkamme oli samalla myös baari. Se oli helppo tunnistaa akvaariosta, joka toimi samalla baaritiskinä. Meitä vastassa oli useampi nuori ihminen, joista kukaan ei puhunut englantia. Olimme kuitenkin viestitelleen airbnb:ssä omistajan kanssa, joten he osasivat odottaa meitä. Käännös-sovelluksen kanssa onnistuimme kommunikoimaan alkeellisesti, ja meille esiteltiin huoneemme. "Hostellissa" oli kaksi huonetta, toinen miehille ja toinen naisille. Huoneessa oli kiinteät kerrossängyt ja huoneen keskellä lasiseinäinen reikälattiavessa, jossa oli myös suihku. Ilmeisesti paikan pitäjät itsekin nukkuivat samoissa huoneissa.  Saapuessamme ei huoneissa ollut muita vieraita, joten saimme valita pedit vapaasti. Huoneessa oli ilmastointi, mutta sitä säännösteltiin melko rankalla kädellä. Aina jos sen jätti päälle, kävi joku sen laittamassa hetken päästä kiinni. Majatalo oli todella alkeellinen ja sängyistäkin löytyi myöhemmin elämää. Parempaakaan ei kuitenkaan ollut tarjolla, joten tähän oli tyydyttävä.

Ensimmäisinä lähdimme tutustumaan rantaan, jonne oli majapaikastamme kävelymatkaa noin kilometri. Ranta oli hieno, mutta sää oli vihollisemme: koko rantalomamme ajaksi oli ennustettu sadetta. Olimme siis jo muutenkin reissusta väsyneitä, mutta myös vastoinkäymisten nujertamia. Xiamen ei ihan vastannut odotuksia...

Rannan varrella oli hienoja merinäköalaravintoloita, joista yhteen marssimme sisälle. Tilasimme simpukoita, nuudeleita ja kalapataa ja söimme ne suurella antaumuksella. Maksun kanssa kävi taas sama kämmi kuin Hangzhoussa. Tällä kertaa ei kuitenkaan automaatistakaan saanut jostain syystä nostettua rahaa, joten pienen rähjäämisen jälkeen iskimme rahat (ne vähät roposet mitä meillä oli jäljellä, ei kuitenkaan koko summa) tiskiin, ja meidän annettiin mennä. Olin nimenomaan kysynyt ennen ravintolaan menemistä, voiko heillä maksaa pankki- tai luottokortilla. Argh!

Yön aikana huoneeseeni oli ilmestynyt toinen matkailija, kiinalainen tyttö, joka teki heti aamusta innokkaasti tuttavuutta kanssani. Hän halusi lähteä tutustumaan kaupunkiin meidän kanssa, ja sehän ei meitä haitannut yhtään. Tyttö puhui tosi hyvin englantia. Aloitimme päivän aamupalalla majatalomme viereisessä kahvilassa ja kiertelemällä naapuruston ympäri. Kävelimme rannalle, mutta melko pian perille päästyämme alkoi sataa kaatamalla, joten otimme bussin keskustaan.

Keskustassa suuntasimme Xianyue-puistoon, jossa ensin vierailimme pienessä temppelissä. Alueella oli kai useampia temppeleitä ja luostareita. Puistossa kävellessä vastaan tuli välillä kaljuksi ajeltuja buddhisti-nunnia. Puisto oli todella kaunis, ja siellä oli paljon kauniita puita ja kukkia.

Virkistävän puistokävelyn jälkeen jatkoimme matkaa keskustaan. Halusimme käydä tutustumassa kiinalaisen Wallmartin tarjontaan. Valtavasta supermarketista mukaan ei tarttunut muuta kuin eväät, mutta kaupasta poistuessamme törmäsimme tällaisiin Virtual Reality -istuimiin, ja pakkohan niitä oli käydä testaamassa. Uuden kiinalaisen ystävämme ansiosta saimme yhden kokeilun hinnalla testata laitetta kolme kertaa. Joka kerta koneelta sai valita jonkun eri filmin. Itse eläydyin kaivosvaunuun, inception-tyyliseen pätkään ja huvipuistolaitteeseen (jättimäiseen heiluriin). Kieltämättä homma tuntui melko aidolta ja jännältä, koska en ollut aiemmin testannut VR-laseja.  

Tämän jälkeen lähdimme Xiamen Museumiin, joka oli ihan hetken päähänpisto. Se osoittautuikin tosi upeaksi ja mielenkiintoisesti. Kaikki oli kirjoitettu myös englanniksi, joten museosta sai paljon irti. Esillä oli paljon Xiamenin historiaan liittyviä juttuja ja kiinalaisten museoiden tyyliin ne oli esitelty innovatiivisella tavalla.

Pitkästä päivästä väsyneinä päätimme lähteä takaisin hostellillemme. Matkaseuralaisemme ei jaksanut enää kävellä, joten hän otti meille lennosta mustan taksin. Hieman kuumotti takapenkillä istuessa, mutta ajattelin, että tyttö kyllä tietää mitä tekee. Ja kyllähän me perille pääsimme. 

Illalla rantaboulevardilla istahdin hetkeksi kuuntelemaan paikallisen trubaduurin soittoa. Tunnelma Xiamenissa oli todella kiva. Paljon rennompi verrattuna muihin kiinalaisiin kaupunkeihin.

Lähdimme tutustumaan rantaa lähellä olevan street food -kadun antimiin. Mikä herkku-apaja! Jos ruoat olisi olleet halvempia, olisin varmasti syönyt kaikkea! Ja minkä kokoisia rapuja! Oijoijoi... Myöhään illalla päädyimme erääseen baariin kuuntelemaan livemusiikkia. Länkkäritrubaduuri soitti yleisön toiveesta musiikkia.

Seuraavan päivän suunnitelma oli jo mietitty valmiiksi: Gulangyun saarelle! Muutaman vuoden vanhan Lonely Planet China -opukseni mukaan saarelle pääsi ilmaisella lautalla. Kuinka ollakaan, kiinalaiset olivat huomanneet tässä rahareijän ja rahastamisen lisäksi tehneet lippujen ostosta vielä himpun verran hankalampaa. Lippuja pystyi ostamaan läheltä keskustaa, mutta vain jos sinulla oli Kiinan passi. Ulkomaalaisille lippuja myytiin klo 16 jälkeen. Meidät sitten huidottiin jonnekin muualle ja kukaan ei osannut neuvoa englanniksi minne. Lippuja kuulemma saisi ostaa jostain tien toiselta puolelta. Aikamme haahuiltuamme edes takaisin, saimme jostain selville että meidän pitääkin ottaa tien toiselta puolelta bussi johonkin laivaterminaaliin toiselle puolelle kaupunkia. Sinne lopulta päästyämme meille myytiin eioota, päivän liput oli loppuunmyyty. Tässä vaiheessa olin jo niin uupunut vastoinkäymisten kohtaamisesta, että pari kyyneltäkin tuli tirautettua bussissa takaisin keskustaan.

Väsyneinä ja kiukkuisina koko päivän hukkan heittämisestä kehitin nopeasti korvaavaa toimintaa ja lähdimme tutustumaan Nanputuo-temppeliin. Pääsimme perille kuivina, mutta temppelissä hetken pyörittyämme alkoi sataa kaatamalla. Mutta mikäpä sen mukavampi paikka odotella sateen laantumista, kuin kaunis temppeli. Temppelin vieressä sijaitsee Xiamenin yliopisto, johon olisi päässyt tutustumaan ilmaiseksi, mutta jono oli kilometrien mittainen ja ulkona satoi, joten jätimme sen väliin. Xiamenin yliopisto on arvostettu yliopisto Kiinassa.

Temppelissä käynnin jälkeen päätimme antaa vielä mahdollisuuden Gulangyun saarelle. Koska oli jo ilta, lippujen ostaminen ei ollut enää ongelma. Emme päässeet näkemään saarta päivänvalossa, mutta hienolta se näytti iltavalaistuksessakin! Gulangyun saarelle olisi todella kiva palata joskus toiste valoisan aikaan, koska siellä oli paljon nähtävää. Se oli kuin mini-Eurooppa pienellä saarella. Viehättäviä taloja ja autottomia katuja.

Saarelta löytyi myös - mikäpä muukaan kuin - Mäkki ja KFC!

Vaikka saari on tunnettu kissoistaan, emme onnistuneet bongaamaan yhtään...

Xiamenissa kaikki turistit ajelivat tandem-pyörillä, joten mekin ajattelimme kokeilla tätä huvia. Vuokrasimme pariksi tunniksi tandemin naapurustomme papparaiselta ja lädimme matkaan. Ajaminen osoittautuikin hieman vaikeammaksi kuin miltä se näytti, etenkin liikkeellelähtö tuotti tuskaa. Selvisimme kuitenkin hengissä rannalle asti, jossa vietimme viimeisen päivämme, joka myös meidän iloksemme oli puolipilvinen. Emme sitten ihan tajunneet pilvien takaa lymyilevän auringon voimaa, koska paloimme molemmat melko pahasti. Tämä teki rinkkojen kantamisesta Shenzhenissä melko tuskaista, mutta tulipahan taas opittua uusi läksy: Kiinassa käytä aina aurinkorasvaa, myös pilvisinä päivinä! Tandemista ei harmi vaan tullut otettua yhtään kuvaa... Hauska vehje.

Rantsulla me ja pari muuta... Minä ainoana bikineissä! Kiinalaiset menee aina uimaan vaatteet päällä...

Five minutes of sun!

Bikinirajat.... Ouch!