Menkööt nyt nämä postaukset reissuarkisto-kategoriaan, kun kirjoittelen näitä menneessä muodossa. Pingyaohon lähdin siis 20.8. vietettyäni kaksi päivää Pekingissä. Juna lähti aikaisin aamulla lauantaina ja matka kesti nelisen tuntia, mikä meni nopeasti kun nukuin melkein koko matkan. Perillä Pingyaossa odotti juna-asema (Pingyao Ancient City) keskellä ei mitään. Rotisko-bussilla ajelin kaupunkiin ja jäin Ancient Cityn pohjoisportilla pois. Ensisilmäyksellä Pingyao vaikutti melko rähjäiseltä ja köyhältä kaupungilta. Liikenne oli ihan hullua, jopa Kiinan mittapuulla. Autot ja skootterit ajoivat töötti pohjassa melkein taukoamatta. Kesti hetken aikaa ennen kuin löysin perille hostelliin, mutta lopulta se löytyi hiljaiselta sivukujalta. 

Majoituin Jia Xin Guesthousessa, jossa todella ystävällinen nainen otti minut vastaan. Huone oli melko koruton, ja kahta huonetta kohti oli vain yksi jaettu wc/suihku. Pian minun jälkeeni huoneeseen saapui ranskalais-kanadalainen tyttö Melanie, jonka kanssa rupattelin hetken ennen kuin lähdin tutustumaan Ancient Cityyn. Kutsuttakoot sitä tässä nyt vaikka Vanhaksikaupungiksi. Matkalla kävin syömässä ravintolassa ja tilasin "hand-ripped chicken". Luulin saavani jotain pulled porkin tapaista, mutta sainkin eteeni kylmän kanan ruhon, josta oli nyhdetty lihaa irti. Food poisoning, here I come!

Pingyaon vanhaakaupunkia kiertää muuri, jonka kätkee sisälleen järkyttävimmän koskaan näkemäni turistirysän. Turistirysässä kuitenkin asuu vielä ihmisiä, eli se on samalla myös melko autenttinen. Kaupungissa pääsee ajelemaan vuokratulla golfkärryllä, ja pää meinasi hajota niihin moneen kertaan, koska ne ajoivat talla ja töötti pohjassa kuin hullut. Onneksi muutama pääkatu oli rajattu kävelykaduiksi, mutta eihän se tietenkään estänyt skoottereita pääsemästä sinne... Vanhakaupunki oli viehättävä mutta todella meluisa ja täynnä turisteja. Olin siellä kyllä viikonloppuna, enkä tiedä mikä tilanne olisi viikolla. Mutta Kiinan tuntien kävijöitä riittää vuoden jokaiselle päivälle..

.

Melko nopeasti vanhaankaupunkiin päästyäni alkoi tihuttaa, joten maksoin itseni sisään yhteen lukuisista museoista juurikaan tietämättä, mikä se oikeasti oli. Kyseessä oli kai jonkun sortin muinainen pankki tai kauppapaikka. Ihan hieno, mutta ilman sateensuojan tarvetta olisi varmaan jäänyt käymättä.

Sateen lakattua kävelin vielä lisää kaupungilla.

Pingyaon Nine Dragon Wall

Poika myymässä omenoita.

Käveltyäni vanhankaupungin kujia ristiin rastiin, palasin hostellille melko aikaisin. Aikaisin nukkumaan meneminen kostautui, koska heräsin yöllä enkä saanut enää unta. Osasyyllisinä olivat myös ötökät, jotka nauttivat Suomalaisen veren mausta. Hassua, että kiinalaisen hyttysen purema polttelee ihan eri tavalla kuin suomalaisen! Valvottuani ehkä tunnin pari sain taas unta, mutta heräilin vähän väliä. Lopulta heräsin aamulla klo 12, mikä on minulle hyvin epätavallista. Melkein hävetti herätä niin myöhään, mutta nopeasti nousin ja keräsin itseni kasaan. Päätimme lähteä yhdessä Melanien kanssa kaupungille metsästämään aamiaista.

Vanhakaupunki on täynnä ruokapaikkoja, ja kävelimme niistä yhteen sisälle. Halusimme nuudelikeitot, mutta lista oli hieman kyseenalainen, joten päädyimme tilaamaan yhden sianliha-nuudelikeiton ja yhden riisipuuron. No, kiinalainen riisipuuro ei ollutkaan ihan samanlainen kuin suomalainen riisipuuro... Se on käytännössä riisin keitinvettä, missä lilluu kananmunanroippeita. Ei ehkä parasta herkkua, mutta tulipahan testattua. Nuudelit oli herkullisia! Kävelimme kaupungilla taas edestakaisin ja tällä kertaa ihmisiä oli paljon vähemmän. Saattoi kyllä johtua paahtavasta auringonpaisteestakin... Onneksi Melaniella oli mukana sateenvarjo, joka suojeli pahimmalta UV-säteilyltä.

Kaupungin kuumuudesta pakenimme takaisin hostellille ja lyhyen vilvoittelun jälkeen lähdimme kävelemään juna-aseman ja keskustan suuntaan ilmastoitujen kauppojen ja ruokapaikkojen toivossa... Nopeasti saimme kokea pettymyksen, sillä ihme ja kumma Pingyaosta ei tuntunut löytyvän yhtään perus-ravintolaa, joita on yleensä Kiinassa vierivieressä. Katukeittiöitä olisi ollut tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta halusimme istumaan johonkin sisälle varjoon. Lopulta löysimme paikan, jossa oli seinällä kuvat ruoista (China essentials no. 1), joten pystyimme helposti osoittamaan mitä halusimme. Tosin olin kyllä hieman ylpeä itsestäni kun osasin kokonaan kiinaksi kysyä paistettuja nuudeleita. Ateria oli halpa ja herkullinen. 

Illalla kävelimme vielä iltavalaistun vanhankaupungin läpi. Illalla kadut olivat todella hienon näköisiä ja oikeastaan kauniimpia kuin päivällä. Ilmakin oli tässä vaiheessa jo siedettävämpi... Päädyimme Lonely Planetin suosittelemaan baariin, jossa oli muutama live-esiintyjä (pari laulajaa ja saksofonin soittaja). Kalliiden hintojen takia en raaskinut tilata kuin yhden juoman, mutta viihdyimme baarissa pari tuntia nauttien ilmapiiristä, musiikista ja ilmaisesta netistä (heh). Matkalla hostellille ostin aamupalaksi banaanin katumummolta, ja olin hyvin iloinen kun osasin käydä hänen kanssaan lyhyen keskustelun kokonaan kiinaksi. Elämän pienet ilot. Huoneessamme kiinalainen tyttö Guangzhousta viipaloi ohuita kurkunsiivuja kurkkusilppurilla ja liimasi ne naamaansa. Se auttoi kuulemma vaalentamaan ihoa... Aasialaiset, aasialaiset...

Aamulla aikaisin lähdin junalla Xi'aniin. Vaikka Pingyao oli ihan hieno, olin iloinen päästessäni sieltä pois. Kaupunki oli todella levoton, meluisa ja saasteisen tuntuinen. Nähtävää riitti juuri päiväksi-kahdeksi. Ellen olisi törmännyt Melanieen, olisin varmaan tylsistynyt toisena päivänä. Pingyaossa kannattaa käydä ohikulkumatkalla koska vanhakaupunki on näkemisen arvoinen, mutta sen ulkopuolella ei ole juurikaan mitään nähtävää...